Isompi perhe - isompi auto
Heipparallaa sinä uusi lukija! Täällä kirjoittelee nyt, ja jatkossakin, autoasioista Karoliina, kolmen tyttären 36-vuotias äiti Tampereelta. Olen ajanut ajokortin 18-vuotiaana maaseudulla, mutta sen jälkeen yli kymmenen vuotta pääkaupunkiseudulla asuneena teki sen, että aloin pelätä autolla ajamista - keskustassa asuessa kun en enää omistanut omaa autoa ja julkinen liikenne vieraannutti auton ratista.
Kun muutin reilut neljä vuotta sitten Tampereelle, huomasin, että täällä julkinen liikenne ei toimikaan ihan yhtä ketterästi kuin Helsingissä. Eteeni tuli useitakin kertoja tilanteita, joissa autolla-ajotaidosta olisi ollut hyötyä. Siksi opettelinkin ajamaan ikään kuin uudelleen autoa. Autolla-ajotaito toi vapautta. Työkeikat ja vapaa-ajan menot helpottuivat huomattavasti, kun olin itse oman kulkemiseni ja aikatauluni herran. Autoilu tyssäsi osaltani kuitenkin kesällä 2019, kun odotin kaksosiamme, enkä enää yltänyt jättimahani takaa polkimille. Kyllä - niinkin voi käydä, jos on aika lyhyt ja kaksi vauvaa vie välistä tilaa.
Nyt, kun kaksosemme alkavat pian harrastaa esikoisemme tavoin arki-iltaisin, ja olisi joskus kiva vapauttaa aviomiestä kuskausvelvoitteesta, olen alkanut harkita auton rattiin hyppäämistä uudemman kerran. Sehän on kuin pyörällä ajo, eikö niin?
Kertaheitolla autoilevaksi suurperheeksi
Autotarpeemme ovat tänä päivän toki erilaiset kuin 2017. Meidän perheestä tuli kertaheitolla suurperhe, kun kaksosemme syntyivät syksyllä 2019. Yhden lokakuisen aamupäivän jälkeen meillä piti olla yhtäkkiä auto, jonne mahtuisi edellisen kokoonpanon lisäksi kaksi - toki silloin vielä pikkiriikkisen pientä - vauvaa, mutta myös tuplasti isofix-telakoita, turvakaukaloita, tuplarattaat ja kasoittain hoitolaukkuja, vaippoja ja muuta rekvisiittaa. Farmari, johon olimme ajatelleet mahduttavamme perheemme kauan, olikin yhtäkkiä ja yllättäen aivan liian pieni.
Me asumme edelleen keskustassa, liikenneyhteyksien varrella, mutta ison perheen kanssa auto on silti melko välttämätön kapine. Olen miettinyt, että elämä mutkistuisi huomattavasti ilman autoa, vaikka päivisin sovittuihin menoihin matkaaminen julkisilla tai vaikka pyörällä onkin oiva vaihtoehto. Kuitenkin öiset sairaalareissut, minun työpaikalleni meno keskustan ulkopuolelle, miehen työmatkat ympäri Suomen, sekä mummolaan ja mökille meno Keski-Suomeen olisivat liian suuren säätämisen takana ilman autoa.
Mihin perheemme käyttää autoa
Jos jaan autollakulkumatkamme osiin, me käytämme autoa oikeastaan kolmeen eri tarkoitukseen. Ensinnäkin taitamme työ- ja päiväkotimatkat poikkeuksetta autolla. Minä, mies ja kaksoset hyppäämme autoon arkisin klo 7.20. Ensin viemme pienet tytöt päiväkotiin, sitten mies vie minut töihin ja lopulta hän itse hurauttaa omiin töihinsä. Iltapäivällä sama reitti käänteisessä järjestyksessä. Arkisten työ- ja päiväkotimatkojen lisäksi autoa tarvitaan silloin, kun teemme reissuja kaupungin ulkopuolelle. Kun ajamme mökille, mummolaan tai ystäville. Kolmas “autolla-ajokategoria” on niin sanotut hätäajot. Silloin, kun lapset pitää saada kiireesti lääkäriin tai kesken iltasadun huomataan, ettei yöksi ole vaippoja kaapissa.
Sellainen perhe ja autokulttuuri meillä!
-Karoliina-