Motoharrastus pakettiautolla

Asuntoauto-peräkärrykombo oli ollut helppo tapa liikkua ja majoittua. Asuntoautolle täytyi kuitenkin aina maksaa kausisäilytyspaikka ja niin päädyimme myymään asuntoauton. Kaupungin keskusta-alueella asuminen tuotti omat pulmansa asuntoauton ja peräkärryn säilyttämiselle. Lisäksi harjoitusreissuille lähteminen tuntui vaivalloiselta, kun aina ensin piti kytkeä peräkärry ja harjoituspäivän jälkeen niin ikään etsiä parkkipaikat ja parkkeerata molemmat erikseen.

Kuinka päädyimme pakettiautoon

Kauden 2019 alkaessa olimme palanneet lähtöpisteeseen. Meillä ei ollut kuljetuskalustoa. Nean auto oli saatu keväällä säilytykseen Pippon kartingradan konttiin ja muu kalusto liikkui tuolloisella ”kauppakassillamme” Hyundai Getzillä. Äitienpäivä ja ensimmäiset kilpailut Alahärmässä häämöttivät. Kuljetuskaluston hankinnalla alkoi olla kiire. Olimme jo kokeilleet henkilöautoa ja peräkärryä, mutta majoittuminen hotellissa ei ollut meidän juttumme. Olimme myös kokeilleet asuntoautoa ja peräkärryä, mutta asuminen kaupungin keskustan tuntumassa, teki kyseisen kuljetuskaluston säilyttämisestä vaivalloista. Mikä kuljetuskalusto olisi meille sopivin? Hankinnassa keskeiseksi pohdinnan aiheeksi nousi ajoneuvon ajokorttiluokat ja ajokorttiluokkien vaikutus ajoneuvon juokseviin kustannuksiin. Pakettiautoissa löytyy niin matkailuautoksi kuin kevyt kuorma-autoksikin rekisteröityjä yksilöitä. Kunkin kohdalla on omat hyvät ja huonon puolensa. Kevyt kuorma-auton ylläpitokustannukset tippuvat vero ja vakuutusmaksujen myötä, mutta ajoneuvossa lain mukaan oltava rajoitin rajoittaa matkustusnopeuden 80 kilometriin tunnissa. Näin pidempää matkaa liikkuvana valittavaksi tulee pohdittavaksi, että tinkiikö ylläpitokustannuksissa vai matkustamiseen käytetyssä ajassa.

Oma kokemuksemme pakettiautosta

Päädyimme hankkimaan Mercedes Sprinter pakettiauton. Jatko-ohjaamolla varustetun pitkän ja korkean pakettiauto, jossa oli tehty auton katon rajaan levittyvä vuode. Sinne mahduimme näppärästi kaikki neljä vierekkäin nukkumaan. Auton jääkappi, mikro ja sisätilojen lämmitin pitivät huolen siitä, että perusasiat olivat kunnossa. Asuntoautosta jäimme kaipaamaan juoksevaa vettä, ruuan laittomahdollisuutta ja tyttöporukalla liikkuvina erityisesti omaa vessaa. Silti uusi Sprintteri tuntui alusta alkaen kodilta ja matkat taittuivat näppärästi kun kaikki tavarat ja ihmiset sai saman katon alle. Myös pysäköintiongelmat järjestyivät kun koko kalusto mahtui yhteen taloyhtiön pysäköintiruutuun.